Viimeisen Fanasian Alku

Amerikkalainen Final Fantasyn ensijulkaisun kansikuva

"The world lies shrouded in darkness. The winds die... The seas rage... The earth decays... But the people believe in a prophecy, patiently awaiting it's fulfillment. 'When darkness veils the world, four warriors of light shall come.' After a long journey four young travelers did finally appear. And in the hand of each one was clutched a crystal..."

Noilla sanoilla alkaa historian yhden suosituimman roolipelisarjan ensimmäinen osa, joka julkaisuvuonna 1987 tunnettiin vain nimellä Final Fantasy.

Peli alkaa siitä, kun neljä nuorta soturia päätyy Cornelia nimiseen kaupunkiin, jossa joukkoa pällistellään ja pyydetään menemään Kuninkaan puheille. Kuningas kertoo seurueelle, että he ovat profetiassa mainitut neljä 'Valon soturia', joiden on ennustettu pelastavan maailma sen kaoottisesta tilasta. Ensimmäisenä hallitsija pyytää seuruetta lähtemään pohjoiseen pelastamaan ex-sotilas Garlandin vangitsemaa tytärtään.

Nelikko kukistaa Garlandin, pelastaa prinsessan ja palaa Corneliaan, jossa Kuningas antaa suurimman kiitoksensa ja vakuutensa, että pelaajan ohjaamat neljä soturia ovat todella ennustuksessa mainittu joukko. Viimeisenä kuningas pyytää, että kyseiset henkilöt lähtisivät toteuttamaan ennustusta, eli herättämään neljä kristallia (Maa, Tuli, Vesi ja Tuuli) ja pelastamaan maailman nopeutuvalla tahdilla lähestyvältä kaaokselta. Niinpä neljä Valon Soturia suuntaavat kohti Pravokan kaupunkia ja jännittäviä seikkailuja.

Tuosta siis lähdetään liikkeelle tässä seikkailun ja hiukan kanelinmakuisen pelin matkassa. Peli on erittäin juoni ja sisältörikas, mutta voi jättää pelaajan joskus hiukan ulapalle (paikoittain kirjaimellisesti), jos tämä ei seuraa puuduttavan pitkäkestoista dialogia jatkuvasti.

Pääosin Final Fantasyn sisältö koostuu siitä, että pelaaja menee kaupunkiin, jota vaivaa ongelma, jonka pelaaja voi korjata menemällä paikasta A, hakemaan jotakin paikasta B ja palauttamalla sen paikkaan A, jottan pääsisi jatkamaan matkaansa paikkaan C, jossa sama tapahtumaketju jatkuu paikoilla D, E, F ja niin edespäin.

Peliä värittää monenlainen maasto ja jokaiselle sarjan pelaajalle tutut satunnaiskohtaamiset. Taistelumekaniikka on vuoropohjainen ja simppeli: astut taisteluun, valitset yksi kerrallaan listasta hyökkäystavan ja hyökkäyksen kohteen ja hutkit itsesi voittoon, ennen kuin voit jatkaa matkaa.

Viimeisen fantasian historiassa ensimmäinen peli on julkaistu kolmeen otteeseen: alun perin vuonna 1987, toisen kerran Final Fantasy: Dawn of Souls uusinnassa (2004)ja kolmannen kerran vuonna 2007 Final Fantasyn kahdennettakymmenettä syntymäpäivää juhlistaen. Joka versiossa pelin ulkonäkö ja ohjelmointi ovat parantuneet ja uusia vapaaehtoisia pikkuhaasteita on lisätty.

Kaiken kaikkiaan Final Fantasy on taidokas pelisarjan aloittaja, joka on kartattomuudestaan ja reittiohjeiden puuttumisesta huolimatta pelattava, eikä turhan pitkäkestoinen peli. Vaikka luoliin eksyisi joskus se ei haittaa, eikä mikään voi loppupeleissä estää sinua ja ystäviäsi. Ei edes noin joka neljäs askel hyökkäävät viholliset...

8½/10

Esimerkillisyyttä

Max Ernstin taideteos Ocell de foc on inspiroiva surrealismin näyte, joka kertoo joillekkin enemmän, kuin toisille. Itse tykästyin tähän teokseen juuri sen sekavaan ulkonäköön ja värikkyyteen, joka saa sen näyttämään mukavan, miten sen sanoisi? kaoottiselta!


Teosta vähän analysoidakseni, siinä kimeraattisen olennon osasista luulen tunnistavani oikean jalan kavioksi ja vasemman imukupilliseksi lonkeromaiseksi ulokkeeksi. Kiinnostavaa kuvassa on se yksityiskohta, että siinä missä osa olennosta näyttää koostuvan eläimellisistä paloista, suuri osa siitä näyttää enemmän vaatetukselta, kuin pelkiltä raajoilta.

Vielä kiinnostavamman maalauksesta tekee kuvakulman ja taustan luoma vaikutelma, että olento olisi valtavan kokoinen (katsoessa taivaanrantaa), tai ettei se olisi ihmistä suurempi, vastaavasti taivasta sen takana katsoen.

Näin loppuun sitten taas sanon, että kommentoida saa ja se on kaikkien mielestä kivaa. Ensi kerralla jotakin aivan muuta...

{Uudelleenjulkaisu, koska kuva ei toiminut. Pitäisi olla korjattu}

Deus iratus

mikä minä olen?

lienenkö pudonnut vesilasi,

tiskaamattomat astiat pöydällä,

kaatunut kirjapino

vai vain puhtaasti kaaos?

Ja mitä se kaaos on?

Missä sitä on

ja miksi sitä on?

Kunpa vain tietäisi vastauksen.

Mutta ainahan voi miettiä,

millainen olemus kaaoksella on?

Onko se aina,

vai ilmestyykö se vain jostakin?

Voiko sitä ymmärtää?

Voiko sitä tutkia?

Onko se oleellista,

Vai ainoastaan vihainen jumala?

Kiitos huomiostanne naiset ja herrat, tässä oli tällä kertaa kaikki. Palautteenne ja kysymyksenne ovat arvostettuja ja olette vapaita jättämään kommentteja niille osoitettuun osastoon. Ensi kerralla jotakin aivan muuta...

Siitä se alkoi...

Sana kaaos juontuu muinaiskreikan sanasta Χάος jolla tarkoitetaan epäjärjestystä ja sekasortoa.  Kaaoksella voidaan tarkoittaa myös kaikkeuden muodostumista edeltävää tilaa, jossa kappaleet törmäilivät keskenään, ennen kuin pysähtyivät ja loivat Kosmoksen, maailmankaikkeuden jossa me nyt elämme. Mutta sepä ei tarkoittanut, että kaaos olisi kadonnut...

Kaaos on ollut aina läsnä tuntemassamme maailmankaikkeudessa, eikä siitä ikinä päästä eroon. Voisipa jopa sanoa, että se on kaiken hyvän ja pahan (pinnalisesta näkökulmasta enimmäkseen jälkimmäisen), alku ja juuri. Kaaosta ovat lukuisat tapahtumat, jotka ovat tärkeitä maailmamme ja yhteiskuntamme kehitykselle. Ensimmäisenä alkuräjähdyksessä ja sitä seuraavissa planetaarisissa yhteentörmäyksissä, joissa syntyivät kaiken muunkin avaruudessa kelluvan lisäksi meidän aurinkomme, sitä kiertävät planeetat ja niitä kiertävät kuut.

Meidän planeetallamme kaaos on vaikuttanut eliö- ja yhteiskunnan historiaan karsien Telluksen eläinkannasta lukemattomia yksilöitä ja jopa lukuisia lajeja maan päältä tulivuorenpurkausten ja iskeytyvien meteorien muodossa. Yhteiskuntaan vaikuttaneita tempauksia ovat suurin osa ihmisten rahan- ja/tai kunnianhimon tai vain hulluuden aiheuttamia sotia, massamurhia ja muita kohua, hämmennystä ja sekasortoa tuottaneita tapahtumia.

Mutta nuo edeltävät olivat vain esimerkkejä suuresta kaaoksesta. Arkipäiväistä elämää ajatellen kaaosta on kaikkialla kaikenkokoisissa muodoissa. Yksi pieni esimerkki on sotkuinen huone. Huone täynnä tavaroita, jotka eivät vain ole omilla paikoillaan. Vaihtoehtoisesti pientä kaaosta ovat tiskaamattomat lautaset, lasit ja aterimet, petaamaton sänky ja paljon muuta! Mitä yritän tällä sanoa on se, että lukemattoman moni asia voidaan luokitella kaaokseksi tai kaoottiseksi.


Tässä se taisi olla tältä erää. Jättäkää kommenttia, kysymyksiä, mielipiteitä tai muuta kommentteihin. Ensi kerralla jotakin aivan muuta...