Mikael Niemen kirjoittama Aivot Pellolle, on kuvaus kuusitoistavuotiaan pojan teiniangstisesta elämänvaiheesta. Anonyyminä minäkertojana kirjoitettu opus on omalla tavallaan kaunis, vaikkakin kirjoitettu masentavaan sävyyn ja vastaavin aihein. Kieli on nykyaikaista ja rikasta, eikä yksityiskohtien selostamisessa ole säästelty. Erittäin takertuva seikka kirjassa oli lukuotsikon vaihtuminen alinomaan. Missä ensimmäisessä luvussa sivun ylälaidassa seisoi se tyypillisen tympeä Luku 1 kirjan loppuun edetessä teksti oli muuttunut luukun, luikun, luukurkun ja luukadon, ynnä muiden vastaavien muunnosten kautta viimeisiksi viideksi monoliitiksi.Niemen ikuistama tarina teinin "Uudelleensyntymisen" jälkeisestä elämästä on samaan aikaan synkkä, humoristinen ja ehkä jopa hiukan filosofinen. Kirja alkaa mukavasti asetelmasta, jossa päähenkilö on rakastunut sattumalta koulun hyvännäköisimpään tyttöön. Ohjeistuksena kertoja antaa:
"Ensinnäkin, älä rakastu.
Entä jos kuitenkin rakastut? Älä koskaan valitse koulun hyvännäköisintä tyttöä.
Entä jos kuitenkin rakastut juuri koulun hyännäköisimpään tyttöön? Siinä tapauksessa voit katsoa olevasi mielisairas. Yritä parantua. Älä ajattele häntä enää koskaan."
Vaikka Aivot Pellolle onkin alunperin julkaistu ruotsiksi nimellä Skjut apelsinen vuonna 2010, käännettiin se jo seuraavana vuonna suomen kielelle. Kokonaisuutena kirja oli ajatusmaailmaa laajentava kokemus, joka voi olla lukemisen arvoinen. Suositellakin voisi niille joita kiinnostaa synkän todellisuuden laajentaminen surrealististen kuvailujen siivittämänä.
8/10
A/N: Syvimmät pahoitteluni kaikille. Syystä tai toisesta tämä ei julkaistunut, silloin kun sen alun perin kirjoitin. Nyt postasin sitten. Tosiaan pahoittelen.
